Palstaamme reunustaa pitkiltä sivuilta vadelma-aidat, jotka myös erottavat sen naapuripalstoista. Yhteensä vadelmapensaita on siis karkeasti arvioiden sellaiset 40 metriä.
Jo silloin, kun mummini vielä hoiti mökillä kaiken muun, olivat vadelmanvarret ja niiden leikkaaminen minun vastuullani. Ehkä siksi kevään työt on helppo aloittaa tästä minulle tutuimmasta hommasta. Ja samalla myös ehkä yhdestä työläimmistä. En väitä olevani tässä(kään) puutarhahommassa mikään asiantuntija, mutta ajattelin kuitenkin kirjoitella teille hieman tästä keväisestä puutarhatyöstä nimeltään vadelmanvarsien leikkaus.
Parempihan varret olisi tiettävästi leikata jo syksyllä, mutta itse koen homman helpommaksi näin keväällä kun varsissa ei ole lehtiä ja vanhat leikattavat varret ovat jo kuivahtaneet (enkä ole huomannut tämän myöskään vaikuttavan erikoisemmin vadelmasatoon). Alla olevasta kuvasta näkee hyvin, että nuo vaaleammat vanhat varret ovat helposti tunnistettavissa. Kaikkien varsien kohdalla tilanne ei ole ihan näin selkeä, ja silloin tapaan kiinnittää huomiota myös varren yläpäähän. Ylhäältä haaroittuneet varret ovat ainakin meidän vadelmapuskissamme lähes poikkeuksetta niitä vanhoja.
Meidän vadelmapensaamme ovat yli metrin levyiset ja usein reunimmaiset leikattuani tapaan mennä keskelle pensaita jatkamaan. Tämä kannattaa ottaa huomioon noissa reunalangoissa. Jos penkki on leveä, niin langat kannattaa sitoa niin, että niiden välistä mahtuu kömpimään huoltotöihin.
Leikkaan aina kaikki vanhat varret sekä ne uudetkin, jotka ovat lähteneet leviämään liian reunoille. Lisäksi lyhennän pitkät uudet varret noin 1,5 metrin mittaisiksi. Leikkaan varret pienillä oksasaksilla. Tuollaiset päällystetyt puutarhahanskat suojaavat piikeiltä. Myös ranteet kannattaa suojata hyvin, sillä usein vadelmat naarmuttavat juuri sen hanskojen ja takin hihan välistä vilkkuvan paljaan ihon.
Joskus muinoin silppusimme leikatut varret silppurilla ja levitimme silpun katteeksi vadelmien juurelle. Nykyään mökkialueemme oksakeräykseen saa keväisin viedä myös leikatut vadelmanvarret, joten silppuri on ollut jo vuosia tyhjän panttina. Varsien silppuamisessa oli nimittäin omat haasteensa ja onhan noita varsia, noh, paljon. Niin paljon, että niiden kuljettaminen keräyspisteelle on sekin oma ohjelmanumeronsa (sain viime keväänä vinkin levittää kärryissä olevan varsikasan päälle vaikkapa räsymaton, niin ne eivät karkaa ja putoa kuljetuksen aikana, tätä aion kokeilla tänä vuonna).
Sain viime maanantaina leikattua toisen sivun ja varsikasa on jo varsin kookas. Sitten olisi vielä toinen puoli. Lisäksi käyn nuo reunalangat läpi, kiristän ja vaihdan katkenneet uusiin. Seipäitäkin pitäisi vaihtaa ainakin muutama.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti