Omenapuut

Tuskin on kirsikankukista päästy, kun kukkimisvuorossa ovat ne rakkaimmat puut. Oman pihan omenapuuvanhukset. Hätäilin hieman ja ikuistin kukkivat puut, kun vielä osa kukista oli nupuillaan. En nimittäin ollut ihan varma, koska pääsen palstalle seuraavan kerran ajan ja kameran kanssa jakkaran päälle keikkumaan.

Vihdoinkin mökillä

Tänään koitti se jo kovasti odotettu päivä ja pääsimme viimeinkin mökille ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Siellä se palsta odotti pienten kevään merkkien kera, mökissä haisi valkosipuli (unohdin yhden syksyllä keittiön tasolle, mutta ehkä hyväkin niin, sillä hiiret olivat rellestäneet ainoastaan astiakaapin alahyllyllä) ja suojaisalla pihalla oli suorastaan kuuma.

Tytöt uppoutuivat leikkeihinsä ja kuopus autteli "työmiehenä" niin äitiä kuin isääkin. Sain haravoitua ja leikattua kaikki pystyyn kuivuneet perennat. Lisäksi edellisessä mökkipostauksessa mainitsemani kasvihuonehaave eteni aimo harppauksella, kun saimme mökkiremonttia tekevältä naapurilta vanhoja ikkunoita. Tekeillä on siis pieni minikasvihuone, johon passelisti mahtuu pari tomaattia ja chiliä.

Iloa tuotti myös huomata, että salkoruusut näyttävät selvinneen talvesta, havujen alla pilkotti jo nimittäin vihreää. Ja enpä muuten tiedä, missä kahvi maistuisi yhtä hyvältä kuin oman mökin terassilla kevätauringossa. Kyllä tätä olikin jo odotettu!

Taas se aika vuodesta

Olen yllättänyt itseni suhtautumalla tänä vuonna varsin rauhallisesti merkkeihin, jotka kinosten keskelläkin kertovat tulevasta: piteneviin päiviin, ensimmäisiin lintujen liverryksiin ja sosiaalisessa mediassa hiljaksiin lisääntyviin kesäkuviin. Viime vuonnahan sekosin täysin jo tammikuun alussa, ja tässä vaiheessa taimihyllykin taisi jo olla ripustettuna olohuoneen ikkunalle.

Toistaiseksi en ole kuitenkaan hankkinut vielä ollenkaan siemeniä niiden kylvöaikeista puhumattakaan, vaikka siemenluetteloita on tullut lueskeltua, ja suunnitelmat omaan puutarhaan on toki jo aloitettu ainakin ajatustasolla (kuvausrekvisiittana käyttämäni piirretyt suunnitelmat ovat nekin viime keväältä).

Jemmassa odottelee muutamia itse keräämiäni siemeniä, joiden itävyyttä on tarkoitus kokeilla. Lisäksi hankintalistalla on muutamia perennojen ja yksivuotisten kukkien siemeniä, jotka vaativat esikasvatusta. Viime vuonnahan haalin siemeniä aika lailla, ja liekö aloittelijan tuuria, mutta ainakin osa idätyksistäni selvisi kukintaan asti (kuvissa kiiltomalva ja tuoksuherne) ajoittaisista kasvukivuista huolimatta. Suosikkini salkoruusutkin olivat syyskesällä varsin komeita taimia. Jännä nähdä, miten talvi on niitä kohdellut ja kukkivatko ne tänä vuonna. Olen myös tosi ihastunut laventeliin, joten siinä taitaakin olla uusi kokeiluni täksi vuodeksi.

Annalan taimitori

Viime vuonna alkanut perinne sai tänä keväänä jatkoa, kun käväisin taas torstaina Hyötykasviyhdistyksen järjestämällä taimitorilla Annalassa. Ihan mahtava tilaisuus ostaa taimia suoraan viljelijöiltä, ja valikoimaa löytyy runsaasti (plussana tietenkin myös meikäläiselle erinomaisesti sopiva sijainti). Uskaltaisin väittää, että hinnatkin ovat varsin edulliset, ainakin useimpiin puutarhamyymälöihin verrattuna.

Suuntasin taimikaupoille ostoslista kourassani, ja löysin kaiken, mitä olin tullut hakemaankin. Heräteostoksiakin tuli tehtyä vain yksi, kun ostin mökille lisää malvaa yhden taimen verran. Muuten paperikassit täyttyivät yrteistä (uutena kokeiluun pienilehtinen basilika), kesäkurpitsan taimista, Positano-chilistä (myyjän mukaan miedoimmasta päästä) ja hauskasta perunaa muistuttavasta runkotomaatista (Balkonstar), joka kuulemma sopii hyvin terassikasvatteluun.

Mökkikauden aloitus

Tänään se alkoi virallisesti. Meidän mökkikausi.

Luukut irrotettiin ikkunoista, mökki imuroitiin ja siistittiin, ja pallogrillikin lämpeni ensimmäistä kertaa. Kun luukut poistettiin ja puutarhakalusteet siirrettiin ulkosalle, oli mökki yhtäkkiä taas yhtä ihana ja valoisa kuin viime kesänäkin. Aurinko paistoi ja tuntui kuin mitään talvea ei olisi välissä ollutkaan. Muutamien mukulakukkien lisäksi kukkapenkeissä kukkivat esikot ja raparperikin jo kovasti puski maasta. Ja näkyihän siellä penkeissä kyllä jo muutakin, kun oikein meni multaa nuuhkimaan.

Lavakauluskasvimaa

Vietimme tänään pääsiäissunnuntaita mökillä, ja samalla kun mies nikkaroi terassille näkösuojaa, minä ja tytöt otimme tehtäväksemme epämääräisen pikkukasvimaamme uudistamisen lavakauluskasvimaaksi.

Kun varsinainen viljely on keskittynyt isompaan kasvimaahamme, on tässä palstan reunan kasvimaassa kasvateltu lähinnä perunaa ja kukkia. Kasvimaan lahonneet reunukset ovat jo tovin kaivanneet uudistusta, joten siksikin päivitys oli paikallaan. Lavakaulusviljely kiinnostaa siinä määrin, että päätin hankkia tilalle kolme lavakaulusta, jotka soveltunevat paremmin mm. porkkanoiden, salaattien ja yrttien viljelemiseen.

Koska kasvimaan multa on kuitenkin hyvää, niin päätin jättää lavakaulusten pohjan auki (silläkin uhalla, että joukkoon varmasti eksyy näin enemmän rikkaruohoja kuin jos pohjastakin olisi tehnyt umpinaisen), ja päällystimme ainoastaan kulkuväylät sanomalehdillä ja kuorikatteella. Vanhaa kasvimaata rajanneet laudat jätin paikoilleen, jotta alueesta tulisi selkeärajainen.

Sitten vielä sekaan uutta multaa, ja kun ilmat vähän tästä lämpenevät, niin ensimmäiset vihannekset itämään. Olipa muuten hassua tehdä kevättöitä, kun välillä pyrytti lunta ja ilmakin oli varsin viileä.

Kuvassa alla siis palstamme keittiöpuutarhanurkkaus. Iso kasvimaa, lavakaulukset, kompostit ja tuossa vasemmalla laudoilla päällystettynä lasten hiekkalaatikko. Tuolta vihreän lautakompostin takaa löytyy vielä raparperi ja yksi karviaispensas.

Vadelmanvarsien leikkaus

Palstaamme reunustaa pitkiltä sivuilta vadelma-aidat, jotka myös erottavat sen naapuripalstoista. Yhteensä vadelmapensaita on siis karkeasti arvioiden sellaiset 40 metriä.

Jo silloin, kun mummini vielä hoiti mökillä kaiken muun, olivat vadelmanvarret ja niiden leikkaaminen minun vastuullani. Ehkä siksi kevään työt on helppo aloittaa tästä minulle tutuimmasta hommasta. Ja samalla myös ehkä yhdestä työläimmistä. En väitä olevani tässä(kään) puutarhahommassa mikään asiantuntija, mutta ajattelin kuitenkin kirjoitella teille hieman tästä keväisestä puutarhatyöstä nimeltään vadelmanvarsien leikkaus.

Parempihan varret olisi tiettävästi leikata jo syksyllä, mutta itse koen homman helpommaksi näin keväällä kun varsissa ei ole lehtiä ja vanhat leikattavat varret ovat jo kuivahtaneet (enkä ole huomannut tämän myöskään vaikuttavan erikoisemmin vadelmasatoon). Alla olevasta kuvasta näkee hyvin, että nuo vaaleammat vanhat varret ovat helposti tunnistettavissa. Kaikkien varsien kohdalla tilanne ei ole ihan näin selkeä, ja silloin tapaan kiinnittää huomiota myös varren yläpäähän. Ylhäältä haaroittuneet varret ovat ainakin meidän vadelmapuskissamme lähes poikkeuksetta niitä vanhoja.

Meidän vadelmapensaamme ovat yli metrin levyiset ja usein reunimmaiset leikattuani tapaan mennä keskelle pensaita jatkamaan. Tämä kannattaa ottaa huomioon noissa reunalangoissa. Jos penkki on leveä, niin langat kannattaa sitoa niin, että niiden välistä mahtuu kömpimään huoltotöihin.

Leikkaan aina kaikki vanhat varret sekä ne uudetkin, jotka ovat lähteneet leviämään liian reunoille. Lisäksi lyhennän pitkät uudet varret noin 1,5 metrin mittaisiksi. Leikkaan varret pienillä oksasaksilla. Tuollaiset päällystetyt puutarhahanskat suojaavat piikeiltä. Myös ranteet kannattaa suojata hyvin, sillä usein vadelmat naarmuttavat juuri sen hanskojen ja takin hihan välistä vilkkuvan paljaan ihon.

Joskus muinoin silppusimme leikatut varret silppurilla ja levitimme silpun katteeksi vadelmien juurelle. Nykyään mökkialueemme oksakeräykseen saa keväisin viedä myös leikatut vadelmanvarret, joten silppuri on ollut jo vuosia tyhjän panttina. Varsien silppuamisessa oli nimittäin omat haasteensa ja onhan noita varsia, noh, paljon. Niin paljon, että niiden kuljettaminen keräyspisteelle on sekin oma ohjelmanumeronsa (sain viime keväänä vinkin levittää kärryissä olevan varsikasan päälle vaikkapa räsymaton, niin ne eivät karkaa ja putoa kuljetuksen aikana, tätä aion kokeilla tänä vuonna).

Sain viime maanantaina leikattua toisen sivun ja varsikasa on jo varsin kookas. Sitten olisi vielä toinen puoli. Lisäksi käyn nuo reunalangat läpi, kiristän ja vaihdan katkenneet uusiin. Seipäitäkin pitäisi vaihtaa ainakin muutama.