Puutarhainspiraatiota Kööpenhaminasta

Ulkona on mitä ihanin helmikuinen talvisää, mutta meikäläinen on nähnyt vain kukkasia kohta viikon ajan. Jostain se vain yhtäkkiä iski, hirveä hinku suunnitella kevään kylvöksiä, kasvimaata ja puutarhaa. Siementilauksia on tehty useampaan paikkaan, kirjastosta on varattu kasa puutarhakirjoja, netistä on etsitty idätysvinkkejä ja ensi kesään liittyviä ideoita on rustailtu muistikirjaan lähes päivittäin. Enpä ole koskaan aikaisemmin kokenut mitään tällaista. Olo on kuin uudella mökinomistajalla.

Tässä siis pieni annos kukkaloistoa myös teidän talviseen päiväänne. Majoittauduimme viime kesän Kööpenhaminan reissullamme ihanassa Airbnb:n kautta löytämässämme asunnossa ja saimme kaupan päälle nauttia taloon kuuluvasta, asukkaiden yhteiskäytössä olevasta pihapiiristä. Puutarha oli juuri sopivan rönsyilevä ja huoleton minun makuuni ja siitä tulikin räpsittyä kuvia useaan otteeseen. Tuolla matkalla pihamme lisäksi lähes joka puolella muuallakin talojen seinänvieruksilla kukkineet salkoruusut (esim. ylimmässä kuvassa etualalla) ihastuttivat niin suuressa määrin, että ainakin juuri noiden kukkasten siemeniä tässä jo kovasti odotellaan saapuvaksi postiluukusta.

Kaipaus kesään

Suomalaisen mieli on ihmeellinen. Se aistii heti, että päivä on tänään muutamaa minuuttia pidempi kuin eilen. Että pakkasaurinko kertoo keväästä toisin kuin tismalleen sama valoilmiö vielä jokunen viikko sitten. Että vaikka kalenterissa lukee vasta tammikuu, niin nyt voi jo suunnitella, mitä sitä tänä keväänä oikein kylväisi. Sillä kyllä vain. Ainahan se on mielessä ja varsinkin nyt, kun ensimmäiset merkit tulevasta jo selvästi huomaa. Kevät. Ja kesä.

Muiden kesään liittyvien suunnitelmien ohessa myös mökki pyörii jo mielessä. Kaipaus vehreyteen, lämpöön, aamukasteesta kosteisiin aamuihin, aurinkoisiin päiviin ja valoisiin iltoihin on kova. Jopa puutarhatöitä ajattelee haikeudella ja uudella innolla. Samalla jo kutkuttaa ajatus kokonaisesta mökkikesästä, viime vuonna se tuntui remontin vuoksi alkavan kunnolla vasta heinäkuussa.

Mökkimuki

Sain viime kesänä ystävältä mökkituparilahjaksi Marimekon Siirtolapuutarha-mukin ja lautasen. Kun mökki syksyllä laitettiin talviteloille, toin kaikki arvoesineet ja tärkeimmät astiat kotiin talvehtimaan, murtovarkaista kun ei koskaan tiedä. Näin joulukuun pakkasilla mökkimuki (ja pakastimesta iltapalaksi sulatettavat vadelmat) muistuttaa kesästä, vaikka siitä hörppisi kardemummakahvia piparkakkujen kyytipoikana.

Onpa jotenkin niin jännä, että asia, joka kesäkaudella on jokapäiväinen osa elämää, elää talvikuukausien ajan lähinnä vain muistoissa ja mietteissä. Tarkastuskäynti mökille kyllä houkuttaisi kovasti, mutta tällä viikolla aika taitaa mennä lasten joulujuhliin sekä muihin jouluisiin puuhiin.

Syyslomapäivä mökillä

Mökki on nyt laitettu talviteloille. Luukut ovat ikkunoissa, tavaroita tuotu kotiin talvehtimaan ja puutarhakin taitaa olla näin syksyä vasten paremmassa kunnossa kuin muutamana edellisvuotena (iso kiitos tästä talkooapuna häärineille ystäville <3). Ensimmäistä kertaa olo ei ole tässä vaiheessa pelkästään huojentunut ja helpottunut. Päällimmäisenä mielessä on sen sijaan ilo ja vähän haikeuskin. Olisihan siellä palstalla voinut hääriä pidempäänkin. Ja ennen kaikkea ensi kevättä odottaa jo malttamattomana. Uusia ideoita on mielessä vaikka kuinka ja toivon, että ensi vuonna voisi keskittyä paremmin puutarhaan nyt kun mökki on valmis. Tosin samalla myös hieman jännittää, sillä ensi kaudella puutarhurointi pitäisi mahduttaa töiden ja muun elämän lomaan kotiäidin arjen sijasta.


Nämä aurinkoiset kuvat ovat kahden viikon takaa, kun vietimme syyslomapäivää esikoisen ja kuopuksen kanssa mökillä. Haravoimme ja korjasimme viimeisetkin ruukkukasvit pois. Pelargonitkin siirsin kompostin päälle kukkimaan. Samalla tuli jo vähän suunniteltua ensi kevättä, mihin sitä laittaisi mitäkin ja mitä uutta sitä kasvattaisi. Samanlaisia mietteitä tulee varmasti pyöriteltyä läpi talven, nyt kun sille suunnittelulle jää taas puutarhatöiltä enemmän aikaa.

Kolmen sukupolven mökkipiirakka

Vielä ei ole liian myöhäistä kestitä mökillä kesän viimeisiä vieraita. Sunnuntaina grillattiin ja herkuteltiin ihanassa auringonpaisteessa. Jälkiruoaksi leivoin omenapiirakan, jota herkuteltiin vaniljakastikkeen kera.

Tämän samaisen piirakkareseptin mukaan on ennen minua leiponut sekä äitini että mummini. Resepti on täydellinen meidän mökin satoa ajatellen. Alkukesästä raparperipiirakkaa, keskikesällä vadelma- tai punaherukkapiirakkaa ja syyskesällä omenapiirakkaa. Oli täyte mikä tahansa, niin tämä leipomus saa aina kehuja ja se syödään aina viimeistä murusta myöten (jos ei vieraiden niin sitten isäntäväen toimesta).

Raparperi-/marja-/omenapiirakka

Pohja:

1,75 dl jauhoja

1 kananmuna

reilu 1 dl kermaviiliä

75 g margariinia

1 dl sokeria

1 tl leivinjauhetta

Pinta:

25 g margariinia 

0,5 dl jauhoha

0,5 dl sokeria

Vatkaa ensin muna ja sokeri, ei tarvitse vaahdottaa. Lisää vuorotellen sulanut margariini ja kermaviili. Lisää seuraavaksi jauhot ja leivinjauhe. 

Levitä taikina hyvin voideltuun vuokaan. Levitä pohjan päälle täytteet tasaiseksi kerrokseksi, lisää tarvittaessa ripotellen sokeria (koskee punaherukoita).

Nypi pehmeä margariini, jauho ja sokeri ja ripottele täytteen päälle.

Paista uunissa 200 asteessa noin 20 - 25 minuuttia.

P.S. Samalla reseptillä saa kuulemma myös herkullista puolukkapiirakkaa.

 

Omena-aika ja uusi suunnitelma

Täällä taas. Näköjään tämän blogin hiljentäminen on vaikeampaa kuin luulinkaan. Ajattelin nimittäin nyt kokeilla sellaista, että julkaisen tuon toisen blogini mökkiaiheiset postaukset myös täällä. Kokeillaan.

Ainakin meidän siirtolapuutarhapalstallamme viljelykauteen mahtuu kaksi merkittävää satokautta, jotka vaativat kaiken huomion muilta puutarhatöiltä. Ensin vadelmat ja sitten noin kuukautta myöhemmin omenat. Palstan omenapuuvanhukset leikattiin toissa talvena, ja viime syksynä omenasato oli tästä syystä oikeastaan olematon. Mutta nyt. Yllättävintä on, että ennen suurin osa omenapuiden tuottamasta sadosta oli rupisia, piskuisia ja muumioituneita. Tänä vuonna tuo entinen enemmistö on selkeä vähemmistö, ja sen sijaan kotiin on kiikutettu lähes virheettömiä yksilöitä, joista osa on peräti kaupan omenoiden kokoluokkaa.

Meillä onneksi kaikki tykkäävät omenoista, joten niitä syödään sellaisenaan, vaikka kaikista mieluiten piirakassa vaniljajäätelön kera. Omppumehukokeilut ovat toistaiseksi tuottaneet varsin vaatimatonta tulosta työmäärään nähden, joten seuraavaksi olisi tarkoitus keitellä hilloa. Ja leipoa lisää omenaisia herkkuja. Ennen kaikkea nauttia sadosta tässä ja nyt, sillä pakastin on täynnä niitä vadelmia.

 

Valmis mökki

Mökin sisätilat valmistuivat juhannukseksi ja terassikin heinäkuun alkuun mennessä. Takana on siis jokunen viikko uudistuneella mökillä. Vieläkin sitä jaksaa ihmetellä, miten siitä vanhasta rakkaasta röttelöstä saikin näin hienon, eihän sitä meinaa samaksi edes tunnistaa.

Nämä sisäkuvat julkaisin myös Kotisaari-blogini puolella, missä toistaiseksi jatkuu myös tämän mökin tarina. Aikomuksistani ja suunnitelmistani huolimatta kahden blogin kirjoittaminen ei varsinkaan näin kesäaikaan oikein onnistu, kun päivät kuluvat puutarhahommissa ja kesään kuuluvissa menoissa. Lisäksi koen, että myös mökkijutut sujahtavat sittenkin osaksi tuon toisen blogini aiheita, vaikka asiaa aluksi epäilinkin. Tämä blogi siis hiljenee ainakin toistaiseksi, mutta siirtolapuutarha-aiheisia postauksia voi lukea jatkossa täältä. Pelkät mökkijutut saa näkyviin tunnisteella mökki.

Ihania kesäpäiviä teille!