keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Mitä kuuluu perennan taimille?

Huonoa. Ne ovat edelleen pikkiriikkisiä ja lisäksi osaa on kohdannut jokin mystinen tauti (?).

Aloitetaanpa vaikka akileijoista. Ainoat taimet, joihin tauti ei näytä iskeneen, mutta kovin ovat edelleen vaatimattomia kaikki, kuten alla oleva vertailukuva todistaa. Reilun kuukauden aikana yksi lehti on tullut lisää.


Ja sitten ne, jos mahdollista, vieläkin minikokoisemmat unikot. Suurimman osan olen jo hävittänyt ja aika surkeilta näyttävät myös nämä jäljellä olevat.


Ja sitten tarhasalkoruusuihin ja salkoruusuihin, jotka tosiaan koulinnan jälkeen kasvoivat kukin omassa potissaan ensin terhakkaasti, kunnes jokin iski sirkkalehtiin (ja osassa taimista tämä on myös levinnyt sittemmin muihinkin lehtiin). Ne ikään kuin kuivuvat, vaikka taimi muuten on vielä näennäisen elinvoimainen (tästä syystä en oikein usko, että kyse olisi ihan pelkästä kuivumisestakaan). En siis tiedä, olisiko kyseessä taimipolte, vai ovatko juuret kenties vahingoittuneet koulinnan yhteydessä, sillä tämä vitsaus tosiaan iskee vasta koulinnan jälkeen.



Tarhasalkoruusut (yllä) ovat siis varmastikin mennyttä kalua.

Salkoruusuja kylvin maaliskuun jälkeen lisää, ja nämä uudet taimet kasvoivat selkeästi isommiksi nopeammin, kunnes nyt taas koulinnan jälkeen näyttäisi siltä, että sirkkalehdet lähtevät taas "kuivumaan". Yksi salkoruususatsi on vielä kylvöastiassaan, ja nyt siis kovasti jännittää näiden kouliminen, ettei vaan taas kävisi samalla lailla. 

Jos jollakulla siellä ruudun toisella puolella on siis hajua, mikä salkoruusujani (ja muuten osittain sama vika taitaa olla unikoissakin) vaivaa, niin kertokaahan!

Maaliskuinen perennaprojektipostaus löytyy muuten täältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti