Mökillä kukassa 6.6.

Kuvailin viime tiistaina palstalla tällä hetkellä kukkivia kasveja. Rupesin oikeastaan vasta viime kesänä selvittämään aktiivisesti puutarhassa kukkivien kasvien nimiä. Näistä olenkin tunnistanut kaikki, paitsi yhden.

Viime kesänä hankittu hopeatäpläpeippi on voimissaan.

Orvokkeja ilmesyy joka vuosi kasvamaan milloin minnekin ilman, että niitä varsinaisesti sinne on koskaan kylvetty. Tämä mätäs kasvaa sopivasti perennapenkissä.

Esikot kuuluvat kevään ensimmäisiin kukkiviin perennoihin. Tosin jotenkin minusta tuntuu, että kukat olisivat tänä vuonna pienemmät, vai tekeekö muistini tepposet.

Tulikellukka kukki viime kesänä kahteen kertaan.

Jännä, että kerrankin sipulikasvit ja osa perennoista kukkivat samaan aikaan. Näin myös helmililja.

Mätäslaukkaneilikka sai viime kesänä siirtyä vanhalta paikaltaan terassin tieltä ja onkin viihtynyt uudella paikallaan todella hyvin ainakin kukkien määrästä päätellen. Viime vuonna tosin kukat hävisivät melko nopeasti parempiin suihin, vielä ei sama kohtalo ole osunut näiden kohdalle. Onkohan palstalla vieraileva jänis edeltäjäänsä nirsompi...

Tien varresta kukkapenkkiin siirtämäni lemmikki kukkii kauniina ja kiitollisena. Yksi lempikukistani. Ja selkeästi vauhdikas leviämään.

Tulppaanitkin ovat vielä kukassa.

Tämä taitaa olla kevätvuohenjuuri.

Ihanat omenapuut <3

Ja viimeisimpänä mysteerikukka (tietääkö joku, mikä tämä voisi olla?), joka valtaa nurmikon keväisin kadoten myöhemmin kesällä kokonaan.

Ruukutuspäivä

Toukokuu meni ohi vilauksessa ja yhtäkkiä onkin jo kesäkuu. Mökilläkin maisema muuttuu koko ajan vihreämmäksi, vaikka kaikki onkin myöhässä tänä vuonna. Tulppaanit kukkivat vielä penkeissä täyttä häkää ja omenapuut vasta availevat nuppujaan. Silti olen päättänyt uhmata mahdollisia vielä tulevia viileitä päiviä sekä öitä, ja sunnuntaina kylvettiin jo loputkin siemenet kasvimaahan sekä lavakauluksiin (edellisvuosina myöhässä ei ole ollut kesä, vaan tämä puutarhuri, sillä kasvimaat ovat olleet valmiina usein vasta ennen juhannusta).

Lisäksi kotiparvekkeella asustelevista taimista suurin osa sai siirtyä mökille ja isompiin ruukkuihin, vaikka ruukut siirsinkin vielä päivän päätteeksi sisälle mökkiin. Kevään aikana kyhäsin pihalle myös istutuspöydän, ja remontista saakka säilömälleni vanhalle tiskipöydälle löytyi viimeinkin käyttöä. Tuostahan saa tarvittaessa muokattua kesäkeittiönkin.

Ehkäpä se kesä nyt tästä pian alkaakin, sunnuntaina ainakin tuntui kovasti siltä.

 

Annalan taimitori

Viime vuonna alkanut perinne sai tänä keväänä jatkoa, kun käväisin taas torstaina Hyötykasviyhdistyksen järjestämällä taimitorilla Annalassa. Ihan mahtava tilaisuus ostaa taimia suoraan viljelijöiltä, ja valikoimaa löytyy runsaasti (plussana tietenkin myös meikäläiselle erinomaisesti sopiva sijainti). Uskaltaisin väittää, että hinnatkin ovat varsin edulliset, ainakin useimpiin puutarhamyymälöihin verrattuna.

Suuntasin taimikaupoille ostoslista kourassani, ja löysin kaiken, mitä olin tullut hakemaankin. Heräteostoksiakin tuli tehtyä vain yksi, kun ostin mökille lisää malvaa yhden taimen verran. Muuten paperikassit täyttyivät yrteistä (uutena kokeiluun pienilehtinen basilika), kesäkurpitsan taimista, Positano-chilistä (myyjän mukaan miedoimmasta päästä) ja hauskasta perunaa muistuttavasta runkotomaatista (Balkonstar), joka kuulemma sopii hyvin terassikasvatteluun.

Mitä kuuluu perennan taimille?

Huonoa. Ne ovat edelleen pikkiriikkisiä ja lisäksi osaa on kohdannut jokin mystinen tauti (?).

Aloitetaanpa vaikka akileijoista. Ainoat taimet, joihin tauti ei näytä iskeneen, mutta kovin ovat edelleen vaatimattomia kaikki, kuten alla oleva vertailukuva todistaa. Reilun kuukauden aikana yksi lehti on tullut lisää.

Ja sitten ne, jos mahdollista, vieläkin minikokoisemmat unikot. Suurimman osan olen jo hävittänyt ja aika surkeilta näyttävät myös nämä jäljellä olevat.

Ja sitten tarhasalkoruusuihin ja salkoruusuihin, jotka tosiaan koulinnan jälkeen kasvoivat kukin omassa potissaan ensin terhakkaasti, kunnes jokin iski sirkkalehtiin (ja osassa taimista tämä on myös levinnyt sittemmin muihinkin lehtiin). Ne ikään kuin kuivuvat, vaikka taimi muuten on vielä näennäisen elinvoimainen (tästä syystä en oikein usko, että kyse olisi ihan pelkästä kuivumisestakaan). En siis tiedä, olisiko kyseessä taimipolte, vai ovatko juuret kenties vahingoittuneet koulinnan yhteydessä, sillä tämä vitsaus tosiaan iskee vasta koulinnan jälkeen.

Tarhasalkoruusut (yllä) ovat siis varmastikin mennyttä kalua.

Salkoruusuja kylvin maaliskuun jälkeen lisää, ja nämä uudet taimet kasvoivat selkeästi isommiksi nopeammin, kunnes nyt taas koulinnan jälkeen näyttäisi siltä, että sirkkalehdet lähtevät taas "kuivumaan". Yksi salkoruususatsi on vielä kylvöastiassaan, ja nyt siis kovasti jännittää näiden kouliminen, ettei vaan taas kävisi samalla lailla. 

Jos jollakulla siellä ruudun toisella puolella on siis hajua, mikä salkoruusujani (ja muuten osittain sama vika taitaa olla unikoissakin) vaivaa, niin kertokaahan!

Maaliskuinen perennaprojektipostaus löytyy muuten täältä.

Mökkikauden aloitus

Tänään se alkoi virallisesti. Meidän mökkikausi.

Luukut irrotettiin ikkunoista, mökki imuroitiin ja siistittiin, ja pallogrillikin lämpeni ensimmäistä kertaa. Kun luukut poistettiin ja puutarhakalusteet siirrettiin ulkosalle, oli mökki yhtäkkiä taas yhtä ihana ja valoisa kuin viime kesänäkin. Aurinko paistoi ja tuntui kuin mitään talvea ei olisi välissä ollutkaan. Muutamien mukulakukkien lisäksi kukkapenkeissä kukkivat esikot ja raparperikin jo kovasti puski maasta. Ja näkyihän siellä penkeissä kyllä jo muutakin, kun oikein meni multaa nuuhkimaan.

Näkösuoja ja köynnösritilä terassille

Taas on mökillä ahkeroitu ja seuraava homma on saatu menestyksekkäästi päätökseen. Tällä kertaa asialla oli aviomies, joka nikkaroi viime kesänä rakennetulle terassille näkösuojan K-raudan valkoisista köynnösritilöistä. Jälleen kerran saatiin taivaalta rakeita ja räntää, mutta onneksi vasta kehikon valmistuttua. Näkösuojaa täydentämään olisi tarkoitus hankkia keväämmällä köynnöskasveja. Tällä hetkellä haaveilen etenkin kärhöistä.

Sillä aikaa kun mies ahersi puutöiden kimpussa, minä viimeistelin vadelmapensasprojektia vaihtamalla pensaiden reunanauhoja ja uusimalla muutamia seipäitäkin. Lisäksi istutimme tytärten kanssa yhden mustaherukan ja valkoherukan herukkapensaskokoelmaamme täydentämään.

Lavakauluskasvimaa

Vietimme tänään pääsiäissunnuntaita mökillä, ja samalla kun mies nikkaroi terassille näkösuojaa, minä ja tytöt otimme tehtäväksemme epämääräisen pikkukasvimaamme uudistamisen lavakauluskasvimaaksi.

Kun varsinainen viljely on keskittynyt isompaan kasvimaahamme, on tässä palstan reunan kasvimaassa kasvateltu lähinnä perunaa ja kukkia. Kasvimaan lahonneet reunukset ovat jo tovin kaivanneet uudistusta, joten siksikin päivitys oli paikallaan. Lavakaulusviljely kiinnostaa siinä määrin, että päätin hankkia tilalle kolme lavakaulusta, jotka soveltunevat paremmin mm. porkkanoiden, salaattien ja yrttien viljelemiseen.

Koska kasvimaan multa on kuitenkin hyvää, niin päätin jättää lavakaulusten pohjan auki (silläkin uhalla, että joukkoon varmasti eksyy näin enemmän rikkaruohoja kuin jos pohjastakin olisi tehnyt umpinaisen), ja päällystimme ainoastaan kulkuväylät sanomalehdillä ja kuorikatteella. Vanhaa kasvimaata rajanneet laudat jätin paikoilleen, jotta alueesta tulisi selkeärajainen.

Sitten vielä sekaan uutta multaa, ja kun ilmat vähän tästä lämpenevät, niin ensimmäiset vihannekset itämään. Olipa muuten hassua tehdä kevättöitä, kun välillä pyrytti lunta ja ilmakin oli varsin viileä.

Kuvassa alla siis palstamme keittiöpuutarhanurkkaus. Iso kasvimaa, lavakaulukset, kompostit ja tuossa vasemmalla laudoilla päällystettynä lasten hiekkalaatikko. Tuolta vihreän lautakompostin takaa löytyy vielä raparperi ja yksi karviaispensas.